Guð gefi goðan dag - Hyvä päivä tulee Jumalalta

Kuukausi Islannissa on vierähtänyt yllättävän nopeasti, ja vauhti luultavasti sen kun kovenee. Onneksi kesäkin tulee nähtävästi kulumaan valtameren keskellä, sillä meille siunaantui sattumalta tänään kesätyöpaikka Islannin itäpuolella sijaitsevasta majatalosta. On hauskaa, miten suhteet toimivat tässä piskuisessa maassa. Edellispäivänä mainitsimme ohimennen eräälle pastorille aikovamme etsiä kesätöitä Islannista, ja minuuttia myöhemmin hän oli jo soittamassa jollekin, jolla on jossain joku majatalo. Nyt meillä on kesätyöpaikka. Elämä on ihan hauskaa.

Asiat alkavat tosiaan rullata, eikä unelma kristillisestä nuorten verkkomediasta tunnu enää niin kovin kaukaiselta, vaikka se tuntuikin vain suurelta unelmalta, kun saavuimme.

Olemme puhuneet asiasta jokaiselle vastaantulevalle siitä lähtien kun tulimme tänne, mutta vasta skypepalaveri Nuotan verkkolehden päätöimittajan kanssa sai asiat lähtemään kunnolla liikkeelle. Nyt, viikkoa myöhemmin olemme saaneet kasatuksi joukon vapaaehtoisia, joiden kanssa suunnittelimme pitävämme jonkinnäköisen tapaamisen ensiviikolla, kun puskaradio ja ehkä joku muukin kanava alkavat laulaa. 

Eilen kävimme puhumassa ideastamme kristillisellä radiokanavalla Lindinillä, josta sanottiin, että ideaamme voidaan tarvittaessa mainostaa milloin tahansa maanlaajuisesti, mukaanlukien Grönlanti ja Färsaaret, mikä on ihan supersiistiä!  vaikka suunnitelmissamme onkin perustaa mediaa lähinnä internettiin, meille on ehditty luvata joitain vakituisia sivuja järjestömme lehden takapuolelta - lehden takakannesta saatetaan tehdä nuorten kansi, jota seuraavat sivut olisivat kokonaan toimituksemme käytössä. 

Asioita tapahtuu niin paljon ja niin nopeasti, ettemme ehkä itsekään pysy vauhdissa mukana. Lankoja alkaa olla jo nippukaupalla vedettävänä, mutta ote tuntuu olevan hyvä. Kaikki menee aikalailla omalla painollaan.

On hienoa olla mukana jossain näin suuressa, ja on mahtavaa nähdä, miten Jumala käyttää meitä. Meilä ei ole tarkoituksena olla minkäänlaisia päätoimittajia verkkomediassa, eikä elämäntilanteemme sovi lopullisen vastuun ottamiseen. Mutta on ihanaa, että voimme olla näyttämässä nuorille, miten he voivat olla viemässä evankeliumia eteenpäin uudella tavalla. Saamme olla kannustamassa ja näyttämässä Nuotan avulla mallia ja ideoita, miten he voivat itse alkaa toteuttaa itseään ja ottaa vastuuta. Siemen on istutettu, emmekä malta odottaa sen kasvua. Tosin Islanti on karua maata, ja uusilla ilmoiöillä on kuulemma tapana nousta kohisten ja sitten lopahtaa. Aika näyttää, mikä on Jumalan suunntielma. 

Rukousaiheena olisikin tämä koko projekti kokonaisuudessaan, eikä vain alku, vaan kaikki vaiheet, miten tämä sitten tuleekaan päättymään. Kiitosaiheina loputon johdatus, joka tuntuu kuljettavan jalkojamme, ystävät ja tutut, jotka ovat mukana tukemassa, ja kaikki ne mahdollisuudet ja ovet, joita meille avautuu. 

Hvað segirðu? Mitäkö kuuluu?

Arki Islannin tuulisessa ja karunkauniissa ympäristössä alkaa asettua aloilleen. Järjestö jonka parissa työskentelemme, on nimeltään Krisniboðssambandið eli SIK eli Samband Íslenskra kristniboðsfélaga eli Islannin luterilainen lähetysjärjestö. Kuten huomaatte, islantilaisilla on jokin juttu mahdollisimman pitkiin ja vaikeisiin sanoihin joiden parissa ainakin Topias on joutunut muutamaan otteeseen kiristelemään hampaitaan.

 Aamumme alkavat joka päivä yhdeksältä järjestön tiloissa yhteisellä rukoushetkellä, jonka jälkeen juomme kupposet kahvia ja vaihdamme kuulumisia ja keskustelemme syntyjä syviä. Kahvi-/rukoushetken jälkeen siirrymme jokainen omiin tehtäviimme. 

Olemme usein auttamassa järjestön pitämällä kirpputorilla, josta vastaa entinen Etiopian lähetystyöntekijä, eeppinen saarnames, mentorimme Kalli. (lempinimi, Islannissa kaikkia kutsutaan etunimellä aina kassaneidistä presidenttiin ja kaikki käyttävät lempinimiä.) Kaikki kirpputorilla myytävä tavara saadaan lahjoituksina paikallisilta ja meidän tehtävämme on eritellä myytäväksi kelpaava tavara, hinnoitella ja laittaa paikoilleen. Kaikki ylimääräinen tavara lahjoitetaan Pelastusarmeijalle. Itse kirpputori on pieni ja viihtyisä, kaikki on järjestetty siististi paikoilleen ja tunnelma on sangen puotimainen. Kyseinen puoti on myös Islannin ainoa paikka joka myy käytettyjä postimerkkejä keräilytarkoitukseen.  

 Tiistaisin ja perjantaisin osallistumme SIK:n järjestämälle islannin kielen kurssille. Kurssi on osallistujille täysin maksuton ja sen lisäksi valmistamme ennen kurssin alkua osallistujille kahvia ja laitamme esille keksejä ja hedelmiä. Tämän lisäksi Topias on pitänyt muutamaan otteeseen lyhyen hartauden ennen tunnin alkua. Kurssi on osa järjestömme tavoittavaa työtä.

Iltaisin ravaamme eri seurakunnissa ja nuortenilloissa tutustumassa ihmisiin, tekemässä kontakteja ja tiedustelemassa voimmeko tarjota auttavaa kättä. Tosin on rehellistä myöntää, että monet illat on vietetty myös kotona viettämässä kahdenkeskeistä aikaa ja hoitamassa tuoretta avioliittoamme. On ollut yllättävää huomata, kuinka paljon oman talouden pyörittämämiseen menee aikaa, kun on koko aiemman elämänsä elänyt pehmeästi äidin lihapatojen ääressä. Todellisuus iskee lujaa vasten kasvoja, kun tajuaa että ruoanlaittoon pitää ihan oikeasti varata aikaa. Arkeen mahtuu myös onnen hetkiä: Tänään totesimme, että hullut islantilaiset alettavat ja myyvät lampaan paistia euron kilo. Paistia ostettiin kilo jos toinenkin ja kun pääsimme kotiin, totesimme, ettei kummallakaan ole hajua mikä osa lampaasta on pöydällämme, saati miten sitä laitetaan. Pikainen soitto Eveliinan mummulle ja asiat selkenivät. 

Viikonloppuisin yritämme käydä kaupungin ulkopuolella nautiskelemassa Islannin henkeäsalpaavasta luonnosta, josta tulette näkemään hyvin paljon kuvia.