Arki Islannin tuulisessa ja karunkauniissa ympäristössä alkaa asettua aloilleen. Järjestö jonka parissa työskentelemme, on nimeltään Krisniboðssambandið eli SIK eli Samband Íslenskra kristniboðsfélaga eli Islannin luterilainen lähetysjärjestö. Kuten huomaatte, islantilaisilla on jokin juttu mahdollisimman pitkiin ja vaikeisiin sanoihin joiden parissa ainakin Topias on joutunut muutamaan otteeseen kiristelemään hampaitaan.
Aamumme alkavat joka päivä yhdeksältä järjestön tiloissa yhteisellä rukoushetkellä, jonka jälkeen juomme kupposet kahvia ja vaihdamme kuulumisia ja keskustelemme syntyjä syviä. Kahvi-/rukoushetken jälkeen siirrymme jokainen omiin tehtäviimme.
Olemme usein auttamassa järjestön pitämällä kirpputorilla, josta vastaa entinen Etiopian lähetystyöntekijä, eeppinen saarnames, mentorimme Kalli. (lempinimi, Islannissa kaikkia kutsutaan etunimellä aina kassaneidistä presidenttiin ja kaikki käyttävät lempinimiä.) Kaikki kirpputorilla myytävä tavara saadaan lahjoituksina paikallisilta ja meidän tehtävämme on eritellä myytäväksi kelpaava tavara, hinnoitella ja laittaa paikoilleen. Kaikki ylimääräinen tavara lahjoitetaan Pelastusarmeijalle. Itse kirpputori on pieni ja viihtyisä, kaikki on järjestetty siististi paikoilleen ja tunnelma on sangen puotimainen. Kyseinen puoti on myös Islannin ainoa paikka joka myy käytettyjä postimerkkejä keräilytarkoitukseen. 
Tiistaisin ja perjantaisin osallistumme SIK:n järjestämälle islannin kielen kurssille. Kurssi on osallistujille täysin maksuton ja sen lisäksi valmistamme ennen kurssin alkua osallistujille kahvia ja laitamme esille keksejä ja hedelmiä. Tämän lisäksi Topias on pitänyt muutamaan otteeseen lyhyen hartauden ennen tunnin alkua. Kurssi on osa järjestömme tavoittavaa työtä.
Iltaisin ravaamme eri seurakunnissa ja nuortenilloissa tutustumassa ihmisiin, tekemässä kontakteja ja tiedustelemassa voimmeko tarjota auttavaa kättä. Tosin on rehellistä myöntää, että monet illat on vietetty myös kotona viettämässä kahdenkeskeistä aikaa ja hoitamassa tuoretta avioliittoamme. On ollut yllättävää huomata, kuinka paljon oman talouden pyörittämämiseen menee aikaa, kun on koko aiemman elämänsä elänyt pehmeästi äidin lihapatojen ääressä. Todellisuus iskee lujaa vasten kasvoja, kun tajuaa että ruoanlaittoon pitää ihan oikeasti varata aikaa. Arkeen mahtuu myös onnen hetkiä: Tänään totesimme, että hullut islantilaiset alettavat ja myyvät lampaan paistia euron kilo. Paistia ostettiin kilo jos toinenkin ja kun pääsimme kotiin, totesimme, ettei kummallakaan ole hajua mikä osa lampaasta on pöydällämme, saati miten sitä laitetaan. Pikainen soitto Eveliinan mummulle ja asiat selkenivät.
Viikonloppuisin yritämme käydä kaupungin ulkopuolella nautiskelemassa Islannin henkeäsalpaavasta luonnosta, josta tulette näkemään hyvin paljon kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti