Gaman að sjá þíg, Mikael!

Topias koki viikko sitten hämmästyksen, kun outo, Lähi-Itäista tulleen näköinen turisti keskeytti juttelutuokion Amazing gracella toisessa kädessä kamera ja toisessa juustonjuoksutin. Mies paljastui ystäväksemme Mikaeliksi, joka kaksi viikkoa aiemmin sopinut Eveliinan kanssa matkustavansa Islantiin yllättämään Topiaksen ja tuomaan juustonjuoksutinta, jonka löytäminen Islannin mantereelta oli osoittaunut oletettua haastavammaksi.

Suunnitelmamme oli mennä perjantai-lauantai -yöksi seurakuntamme apologiaretriittiin Islannin etelärannikolle tunnin päähän Reykjavíkistä, ja lähteä sitten lauantaina erään ystävämme kyydissä takaisin Reykjavíkiin, josta oli tarkoitus vuokrata auto ja lähteä ajelemaan Golden circlelle, reitille, jonka varrella sijaitsee muutama suuri nähtävyys, kuten Geysir ja Gullfoss -vesiputous. 

Kävi kuitenkin niin, että eräs ystävämme vinkkasi meitä jo perjantaina viikonloppuna koittavasta, koko maanlaajuisesta myrskystä, ja kertoi, ettei matkustusta suositella lainkaan viikonlopun aikana. Ja sellainen myrsky se tosiaan oli. 

Lauantaina lähdimme kuitenkin uhmaamaan tuota silloin 20 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta, ja oli ihme, ettei tietämme oltu ylipäätään suljettu jo siltä päivältä. Ajettuamme n. 5 kilometriä, korkeahkon nousun huipulla, avoimella paikalla auto alkoi liirata ja ojaanhan siinä sitten mentiin, vahdilla. Oli suuri siunaus, että kuskimme sai auton pidettyä liukumasta päin vastaantulevaa autoa. Onneksenne saimme valppaana olleen turistiystävämme ansiosta tapauksesta myös ainutlaatuista videomateriaalia. 

Edessä näkyi kolme muuta autoa ojassa, mutta eipä siinä, sää oli hirvittävä.  Tuuli niin paljon, ettei ovia meinannut saada auki. Melkein jokainen ohitsemme ajava auto pysähtyi tarkistamaan, onko kaikki hyvin, mutta kellään ei ollut välineitä auton tielle saamiseksi. Parinkymmenen minuutin ihmettelyn jälkeen yksi nelivetomaasturi, jollaisia meillä on tapana nimittää "tavallisiksi islantilaisiksi autoiksi" aina kun sellaisen näemme, pysähtyi ja veti meidät vaivatta ulos, vaikka auto oli jumissa puolen metrin lumessa. Matkaa jatkettiin rauhallisemmin. Kiitos Jumalan, mitään pahaa ei tapahtunut. 

Tavallinen islantilainen auto

Auton vuokraamisen sijaan päädyimme sitten kiertämään paikallisia nähtävyyksiä. Matkamuistoliikkeistä löytyi ties mitä jännittävää, esimerkiksi tämä ainutlaatuinen purkillinen aitoa islantilaista jäätikkötä. Lisäksi hamusimme ravintolassa alennuksen maukumalla tilauksen yhteydessä, ja ihmettelimme paikallisten paperirahojen upeita hattuja. Se oli mainio viikonloppu. Kaiken päälle meillä on nyt itse tehtyä mozzarellaa, josta kiitos kuuluu Mikaelille ja juustonjuoksuttimelle. Huhu, lähetystyöntekijän arki hymyilee!