Goðan daginn!

Noniin! Meriön pariskunta on rantautunut Islantiin viikko sitten perjantaina. Alkuihmetyksistä on melkein toivuttu, ja asiat alkavat rullata. Mutta on tämä kaikki ollut niin ihmeellistä. 

Kun keväällä 2015 aloimme suunnitella kansainvälisyyslinjalle lähtöä, ei meillä ollut pienintäkään aavistusta siitä, mihin päätyisimme. Ainoa rajaus oli, että paikallisen kulttuurin olisi hyväksyttävä seurustelukäytäntö, sillä olimme tuolloin vielä seurusteleva pari. Aluksi meille tarjottiin Ruotsia, mutta se tuntui liian tutulta vaihtoehdolta. Eräänä päivänä käytiin tällainen keskustelu:

Eve: Entä Islanti?
Topias: Öö... En tiiä. Mitä siellä ees on?
Eve: En mä tiedä. Tulivuoria, jäätä ja kalaa. Onkohan siellä ees kristinuskoa?
Topias: Katotaan Wikipediasta.

No olihan siellä kristinusko, luterilainen valtionkirkko vieläpä, joka ei tosin ole viimevuosina ollut kovin suuressa suosiossa. Lisäksi 320 000 ihmistä, kansallisruokana mädätetty hai, valas, ja muut valtamerelliset herkut. Kieli, joka ei juurikaan eroa 800 -luvun viikinkikielestä ja puhelinsovellus, jolla pystyy tarkistamaan itsensä ja vaimoehdokkaan mahdolliset sukulaissuhteet ensimmäiseen viikinkiin asti.  Ainiin, ja yksi ainoa asfaltoitu maantie, ykköstie, joka kiertää koko saaren. Muutaman illan verran asioita tutkittuamme toetesimme Islannin olevan liian mielenkiintoinen maa missattavaksi.

Reykjavikin konserttitalo Harpa

Tyhjästä aloimme kehittää verkostoa, jonka hankkiminen ei 320 000 ihmisen maassa ole ollut kovin vaikeaa. Moneen seurakuntaan lähtetetty sähköpostiviesti innokkaista nuorista, jotka haluavat auttaa millä tahansa tavalla poiki yhden vastauksen. Se oli tarpeeksi. Jo syksyn puolivälissä olisimme olleet valmiita lähtemään. Eveliina osti Islanninkielenkirjan hillitäkseen Islantikuumettaan - edes sellainen pieni projekti kuin naimisiinmeno ei ollut riittävä hillitsijä.

Ensimmäinen viikko on kulunut varsinaisessa aivohengästyksessä. Keksimme sanan itse, sillä vain se pystyy kuvaamaan oikealla tavalla oloamme vielä viikonkin jälkeen. Paljon toinen toistaan ystävällisempiä, hymyilevämpiä ja rakkaudellisempia ihmisiä, joilla on jokaisella outo nimi, jota et kuule ikinä ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla oikein, lausumisesta puhumattakaan, saati muistamisesta. Ihan sama minne katsot, aina jossain on jokin kyltti jossa lukee sana, jota ei voi vain ohittaa, koska sanat saattaa ymmärtää, jos ensin lukee hyvin tarkasti kirjain kirjaimelta, sitten miettii, onko nähnyt tätä sanaa jossain aiemmin, tai edes samankailtaista - jos ei, on yritettävä päätellä asiayhteydestä. Sitten on yritettävä painaa mieleen, jotta muistaisi seuraavalla kerralla, jottei sama show toistuisi silloinkin.

Niin paljon nähtävää, koettavaa, kuultavaa, ja sitten on vielä Jumala. Olemme saaneet uskomattomia rukousvastauksia kuluneen viikon aikana. Eilen illalla meidän oli määrä nähdä Islannin kristillinen opiskelijajärjestö ja puhua heille siitä, miten voisimme yhdessä olla kehittämässä heidän toimintaansa. Tuona aamuna meillä ei ollut vielä kuin idea kahviloissa pidettävistä rukous- ja raamattupiireistä, mutta se ei olisi tarpeeksi.

Aamupäivällä hiljentyessämme Jumala puhui meille suoraan. Kymmenittäin Raamatunkohtia, jotka puhuivat yksin ja ainoastaan siitä, miten meidän tulisi tehdä työtämme, miten kohdata Islantilaiset, miten Hän tulisi kantamaan meidät vaikka läpi tuulen ja tulivuorten, jos olisi tarvis - miten meidän ei tulisi pelätä mitään, sillä Hän olisi meidän kanssamme. Hän ei ollut lähettänyt meitä tänne tyhjän takia. Hänellä olisi suunnitelma, ja hän jakoi sen myös medän kanssamme tuona hetkenä. Saimme sivullisen ideoita, joita lähteä toteuttamaan.

Kun pyydämme, hän antaa meille yltäkylläisesti. Hän ottaa jotain pientä, ja tekee siitä suurta.

Mount Esja

"Sinä, jonka käteen minä tartuin, 

jonka minä toin maan ääristä 

ja kutsuin kaukaisimmista kolkista, jolle minä sanoin: 

'Sinä olet minun palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt.'

- Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. 

Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi."

Jes. 41:9-10

Halgrims kyrkja

Ensimmäisestä postauksesta tuli vähän tällainen maalaileva. Maalailua saatte kokea jatkossakin, mutta varsinaisesta arjestamme tulemme kertomaan jatkossa paremmin. Kivaa että olet lukemassa kuulumisiamme! Olet osa tärkeää tukijoukkoamme, sillä mitä ovatkaan tarinat ilman kuuntelijaa.

Pieni luukkumme